Miten päädyin sirkusalalle ja kuinka kauan olen tehnyt sirkusta? Mitkä asiat ovat puskeneet minua eteenpäin?
Aloitin sirkus harrastuksen 10-vuotiaana kaverin innoittamana. Olin aikaisemmin harrastanut yleisurheilua, joka oli mukana muutaman vuoden ja vähitellen jäi pois. Kaveri vei minut tutustamaan sirkuskouluun ja lopulta itse jatkoin, mutta kaverini lopetti muutaman vuoden kuluttua. Aloitin siis sirkuksen suhteellisen vanhana, mutta monipuolisen liikuntataustan myötä kehityin suhteellisen nopeasti. Harrastin Pukinmäen sirkuskoulussa lukioon saakka. Pukinmäen sirkuskoulussa oli ihana yhteishenki pienen sirkuskoulun ansiosta.
Tuohon aikaan tein myös todella montaa lajia ja kokonaisuuksissa minulla olikin usein viisi numeroa. Välillä heitettiin läppää, että tämähän on Veronica show :D No joo kävin ahkerasti tunneilla ja harjoittelin paljon, jonka takia myös sain esiintyä paljon. Tein tuolloin pariakrobatiaa, akrobatiaa, trapetsia, vanteita, ristiheittoja ja pyramideja. Toki osasin perusteet myös muistakin yleisimmistä sirkuslajeista. Tästä monipuolisuudesta on ollut hyötyä nuorisosirkuskouluissa opettamisessa. Nämä mahdollisuudet tehdä ja kokeilla kaikkea on myös puskenut minua eteenpäin ja motivoinut.
Sirkuksessa minua kiinnosti sen monipuolisuus ja että siinä ei kilpailtu. Kun minulta kysyttiin, miksi harrastan sirkusta, sanoin monesti, että pidän sirkuksesta, koska siinä ei kilpailla eikä tarvitse näytellä. Nooh jälkimmäinen on hieman todettu vääräksi vuosien aikana, sillä sirkuksella on paljonkin tekemistä ilmaisun kanssa. Tämä puoli on vaatinut paljon taistelua itseni kanssa.
…joku yleisöstä tuli sanomaan opettajalleni, että ”tuosta tytöstä tulee vielä jotain”.
Esiintyminen oli samalla mahtavaa, mutta jännittävää. Kai sitä jotenkin jää koukkuun adrenaliinin tunteeseen ja yleisön reaktioihin. Muistan elävästi yhden kommentin, joka voi olla yksi motivoivista tekijöistä tälle alalle päätymisessä. Olin 13-vuotias ja tein ensimmäisen trapetsiesitykseni yksin. Tämän jälkeen joku yleisöstä tuli sanomaan opettajalleni, että ”tuosta tytöstä tulee vielä jotain”. En tiedä kuka tämä henkilö oli, mutta nämä sanat jäivät jotenkin takaraivooni. Tällaisia harvoin kuulee opettajan kautta, joten tilanne oli ainutlaatuinen. En siinä hetkessä ollut vielä miettinyt mitään tulevaisuutta ja koin olevani vasta lähtökuopissa. En kokenut olevani erityisen lahjakas, mutta jokin kuitenkin herätti tämän ajatuksen katsomossa.
Lukion jälkeen hain opiskelemaan Jyväskylään liikuntapedagogiikkaa ja toisena vaihtoehtona minulla oli Lahden sirkusartistikoulutus. Tämä oli siis B vaihtoehto ja pitkään olin sitä mieltä, että menen vielä yliopistoon opiskelemaan. Toisin kävi. En siis päässyt yliopistoon ensimmäisellä kerralla ja pääsin Lahteen opiskelemaan. Vannoin hakevani koulun jälkeen uudestaan ja, että sirkuksesta tulee vain sivutyö.
Elämässä kuitenkin tapahtuu käänteitä ja asiat eivät mene aina niin kuin on suunnitellut, vaikka olenkin suunnittelevaa tyyppiä. Sain tarjouksen Sirkus Finlandiasta seuraavalle vuodelle, josta ei vain voinut kieltäytyä. Suomen suurin sirkus ja todella arvostettu sellainen. Tämä olisi mahdollisuus kokea aitoa kiertue elämää. Olen äärimmäisen kiitollinen, että lähdin tälle kiertueelle, sillä monien satojen esitysten ansiosta pystyin kehittämään lavapersoonaa ja saamaan varmuutta esiintymiseen. Kiertueet ovat todella hyviä paikkoja kehittää numeroa.
Tämä myös mahdollisti ikimuistoisen kokemuksen Japanin esiintymisestä. Japanissa sain vielä hioa vanne numeroani, joten esiintymisvarmuus tällä välineellä kasvoi. Tällaisia esiintymismääriä on vaikea saada keikoilla pelkästään Suomessa. Näiden kiertueiden jälkeen päätin kuitenkin lähteä ryhmästä, jonka kanssa tein töitä ja näin mahdollistaa paremmin omien intressien toteutumisen. Nyt siis teen töitä itsenäisenä artistina ja määrään omat keikkarutiinini.
Tässä on tieni tähän pisteeseen, enkä kadu päivääkään, vaikka ei se helppoakaan ole ollut!
Ps. Jos haluat kurkata, mitä tällä hetkellä teen. Näät sen esitystarjonta kohdasta.
Veronica
Comments